Tasmania osa 1: Launceston, Bicheno ja Wineglass Bay

Sydneystä lensimme Jetstarin siivin Tasmanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Launcestoniin (asukkaita noin 70 000). Jetstar on Qantasin halpalentoyhtiö, mutta ei sitä muuten lennon aikana huomannut kuin siitä, ettei edes vettä tarjoilla ilmaiseksi. Lento kesti hieman yli tunnin.

Saavuttuamme lentokentälle aikaa meni ensin vuokra-auton saamiseen, sillä hyvä osa lennon matkustajista tuntui sellaisen myös haluavan. Vuokra-auto onkin näppärin kulkuväline saarella. Tällä kertaa saimme manuaalivaihteisen Hyundai i20:n eli pikkuautolla mentiin jälleen. Vaihteet toivat oman mielenkiintonsa ajamiseen, sillä vaihdekeppi on samoin päin kuin omassakin autossa. Toisin sanoen laittaessasi ykkösen päälle, tuntuu kuin laittaisit vitosen. Automaattivaihteinen auto on helpompi ja sitä suosittelen, mutta manuaalillakin pärjää kyllä.

Yövyimme heti ensimmäisen yön Launcestonissa. Keskusta sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä lentokentältä. Keskustan laidalla sijaistsevan TRC-hotellin yhteydessä oli alkoholikauppa, huoltoasema, ravintola ja paikalliset veikkauspelit. Huone oli perussiisti kahden hengen huone omalla kylppärillä ravintolan yläpuolella.

Illalla kävimme hieman tutustumassa kaupunkiin sekä hakemassa aamiaiseväät sekä tutuistuimme hotellista löytyneisiin Tasmiania-oppaisiin. Tasmaniasta oli hieman vaikea löytää tietoa ennakkoon emmekä olleet juurikaan menojamme saarella suunnitelleet ennakkoon.

DSC_0043_6

DSC_0052_6

Heräsimme seuraavana aamuna hyvin aikaisin ja kävimme kävelemässä ympäri kaupunkia, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Bichenoa. Launceston on persoonallisen näköinen kaupunki ja keskustassa on paljon rakennuksia 1800-luvulta. Autoista ja ihmisistä huomasi, ettemme olleet enää suurkaupungissa, mikä oli oikeastaan tosi mukavaa. Tiet ovat Tasmaniassa tosi hyväkuntoisia. Muut ajoivat aika vauhdikkaasti ja (vanhoissa) autoissa näkyi paljon kolhuja, mikä hieman hirvitti, kun alla suht uusi vuokra-auto, jota ei saisi kolhia.

DSC_0050_11

Ensimmäisen kokonaisen päivän tavoitteena oli päästä illaksi Hobartin hotelliin kahdeksaan mennessä. Välimatkat tuntuvat teoriassa lyhyiltä: Launceston-Hobart noin 300km, mutta kun sitä haluaisi pysähtyä ties minne ja huomasimme itä-rannikon olevan todella kaunista aluetta. Aika tuntui olevan liian lyhyt.

DSC_0100_7

Pysähdyimme Bichenossa eläinhoitolaan bongaamaan tasmaniantuholaisia sekä syömään. 90% luonnovaraisista yksilöistä on kuollut mm. vain tällä lajilla esiintyvään syöpään, joka tuhoaa sisäelimet. Syöpään on kehitetty rokotetta yli 20 vuotta ja tällä välin uusia yksilöitä pyritään kasvattamaan hoitoloissa ja vapauttamaan luontoon. Hassun näköinen otus ja siisti kaveri: pesi itseään kuin kissa syömisen jälkeen.

DSC_0080_7

DSC_0086_7

DSC_0101_7

Toinen päivän pääkohde oli Wineglass Bay Freycinet-kansallispuistossa. Alueella on runsaasti eri kävelyreittejä, mutta meillä oli niin vähän aikaa käytettävissä, että kävimme vain lyhyimmän, mutta näimme silti upeat näkymät. Olin hieman flunssassa, niin 40 minuutin kiirehtiminen kävellen ja puolijuoksua ylämäkeen (ja takaisin alas) ei ollut se mukavin osuus, mutta näkymä oli sen arvoinen. Kansallispuistoon päästäkseen piti maksaa autokohtainen pääsymaksu (muistaakseni noin 14e).

DSC_0114_7

Illaksi ajoimme Tasmanian suurinmpaan kaupunkiin (noin 100 000 asukasta) Hobartiin. Yksi kohokohdista oli kuusikaistaisen sillan ylittäminen. Onneksi illalla oli jo hiljaisempaa liikenteessä, sillä navigaattorimme ei ollut uusinta mallia eikä aina ihan kartalla.

DSC_0072_11

DSC_0139_5

Hobartista jatkoimme kohti länttä, josta seuraavassa postauksessa lisää.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *