Tasmania osa 3: Cradle Mountain ja Devonport

Lähdettyämme Strahanista ajamaan kohti seuraavaa yöpaikkaa Devonportia, päivän tärkein kohteemme oli Cradle Mountain. Kyseessä on yksi Tasmanian suosituimmista kansallispuistoista, jonka alueella on runsaasti erilaisia patikointireittejä pitkospuista polkuihin. Alueella on keskus, josta ostetaan sisäänpääsy kansallispuistoon (luonnospuistot ovat täällä harvoin maksuttomia), saadaan ohjeet eri patikointireiteistä sekä kuljetetaan asiakkaita peremmälle puistoon pikkubussilla. Tie on puiston alueella niin kapea, ettei omalla autolla kannata siellä kulkea. Keskuksessa toimii myös kahvila.

Kaukaisimmalla etapilla keskuksesta (muistaakseni n. 7km) on itse Cradle Mountain kauniin järven rannalla. Jos koko järven kiertää, aikaa kuluu parisen tuntia. Vaihtoehtoisesti voi kiertää alusta hieman molempiin suuntiin “tarkkailupisteille”. Näkymät ovat erittäin mukavat niinkin. Järvessä on myös vesinokkaeläimiä, muttemme tällä kertaa onnistuneet bongaamaan yhtään. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

DSC_0063_10DSC_0086_9
Cradle Mountainilta lähdimme ajelemaan kohti Devonportia. Matkalla autoon tuli ulkoilmasta savunhajua ja ilmakin oli utuinen. Mietimme jo, onkohan alueella metsäpaloja. Tullessamme pohjoisrantaa pitkin kulkevalle moottoritielle alkoivat sammutushelikopterit lentää ilmassa ja vastaan tuli paljon paloautoja. Pian tien vieressä näkyi savuavia, tuoreita paloalueita. Ilmasto lämpenee ja samalla kuivaa, joten palot tulevat tulevaisuudessa olemaan yhä yleisempiä.
DSC_0099_8
Devonportiin tulimme aika myöhään emmekä ennättäneet kuin käydä kävelemässä pimeässä kaupungissa sekä ruokaostoksilla. Spirit of Tasmania -laiva kulkee Devonportin ja Melbournen väliä säännöllisesti. Sen lähdön pääsimme todistamaan. Harkitsimme laivaa itsekin, mutta hylkäsimme idean meille sopimattomien aikataulujen ja lentolippuun suhteutettuna korkean hinnan vuoksi. Devonportista länteen moottoritietä on muuten paikka, jonka nimeä en enää muista, mutta jossa voi bongata pikkupingviinejä niiden palatessa hämärällä mereltä pesiinsä. Tien vieressä oli paikasta kyltti. Kyseessä ei ollut Penguin-niminen paikka, joka sekin tien varrelta löytyy. Siitä Devonportiin päin.
Devonportista ajoimme viimeisenä Tasmanian aamuna kohti Launcestonia, josta lensimme takaisin mantereelle. Tien varrella on tarjolla oikea makumaailma. Hotellin turistilehdessä oli juttu, että tien varrella on muun muassa suklaa- ja juustotehdasta ja olikohan olutpanimo. Pysähdyimme sopivasti kahdeksalta aamulla suklaa-aamupalalle. Tuntui lomalta! Kävimme myös juustopuodissa, josta sai myös mausteita, hunajaa ja muuta paikallista tuotetta. Muuten meillä oli hieman kiire lentokentälle vuokra-auton palautukseen ja lennolle. JetStar kuljetti meidät Australian viimeiseen kohteeseen, Melbourneen, jossa oli laskeutumishetkellä lämmintä sopivat 40 astetta.
DSC_0004_14 DSC_0003_13
Olimme Tasmaniassa viisi yötä. Aikaa olisi saanut kulumaan toiset viisi yötä helposti ihanissa maisemissa. poissa suurkaupungeista rauhallisilla teillä liikkuen. Majoituspaikat olivat mannerta arvokkaampia, toki tarjontaakin on vähemmän pienillä paikkakunnilla. Luonto oli ihanan monipuolinen ja vaihteleva. Suosittelen ehdottomasti. Lentomatka Sydneystä/Melbournesta esimerkiksi Launcestoniin on vain noin 1-1,5h ja vuoroja on useampi päivässä. Edestakaiset lentoliput olivat noin 100e/henkilö.

 

Tasmania osa 2: Hobart ja Strahan

Saavuimme Tasmanian suurimpaan kaupunkiin Hobartiin kahdeksan maissa illalla. Hotellimme oli pari kilometriä keskustasta ison tien varrella, joten ajaminen sinne oli suht helppoa. Illalla kävimme kävellen läheisessä kaupassa hakemassa eväitä.

Seuraavana aamuna nousimme ajoissa, jottei meidän tarvinnut ajaa aamuruuhkassa. Ensimmäisenä kävimme Instagrammista bongaamassani eläinhoitola Bonorongissa. Aamuvirkkuus olikin hyvä asia, sillä eläkeläisiä täynnä olevat bussit täyttivät eläinhoitolan pihan pian jälkeemme. Eläimistössä ei uusia tuttavuuksia enää ollut. Paikassa oli todella runsaasti kenguruita.

DSC_0158_6

DSC_0027_12

Palasimme päivällä majapaikkaan ja lähdimme kävellen kaupungille. Joka lauantai keskustan lähellä järjestetään Salamanca-markkinat, jossa on erilaisia tuotteita ja syötäviä Tasmaniasta. Näytteilleasettajia taisi olla parisataa. Herkuttelimme pavlovalla, joka on itäeurooppalaiselta kuulostavasta nimestään huolimatta australalialainen herkku (nimi tulee venäläiseltä balettitanssijalta).

DSC_0014_12

Hobart on todella sympaattinen ja mäkinen kaupunki, jonka maisemaa hallitsee Wellington-vuori. Suurkaupunkialueella on noin 200 000 asukasta. Wellington-vuorelta olisi varmaan ollut hienot näkymät, mutta sen jätimme tällä kertaa käymättä. Olin hieman flunssainen, joten rauhoitimme tahtia.

DSC_0030_11

Hobartista jatkoimme aikaisin toisen aamuna kaakkoon Port Arthuriin, joka on historiallisesti merkittävä paikka, jossa on säilytetty vankeja. Ollimme paikalla niin aikaisin, ettei se ollut vielä auki, joten päätimme jatkaa matkaa kohti seuraavan yön majapaikkaa Strahania. Tie sinne kulki aikalailla Tasmanian keskeltä ja maasto muuttui nopeasti aika kuivaksi ennen vuoriston alkamista. Vuoriston kohdilla tie oli odotetun mutkainen ja hidas ajettava (max 50km/h). Tien varrella oli kylteillä merkittynä erilaisia pysähtymispaikkoja (vesiputouksia yms.). Suurin vuoren ylitys oli saapuessa Queenstowniin, jossa tankkasimme. Lähes 100 kilometriin ei ennen tätä kaupunkia ollut yhtään bensa-asemaa, mistä oli omat tiekylttinsä. Queenstownissa kuulimme ehkä “syvällisintä” aussimurretta.

DSC_0083_6

DSC_0119_7

Saavuimme Strahaniin illansuussa. Kyseessä on hyvin pieni kaupunki Tasmanian länsirannikolla. Ruokakauppa oli mennyt kiinni jo seitsemältä, ja tämän jälkeen palveli ainoastaan grillikioski. Yövyimme mökissä rannalla, josta näki upean auringonlaskun. Läheltä lähti museojuna aikanaan tärkeään kaivoskaupunkin, jonka nimeä en enää muista. Kaupungissa pidempään viihtyville se on varmasti kiva kokemus. Majapaikan päärakennuksessa oli ravintola, baari, veikkaustoimisto ja alkoholimyymälä. Kävimme myös vahingossa erittäin upealla rannalla kaupungin taajaman ulkopuolella. Huomasimme kyltin rannasta sattumalla ajellessamme teitä pitkin. Rannalta on mahdollisuus nähdä upeita auringonlaskuja. Itse myöhästyimme hieman.

DSC_0016_11 DSC_0007_11

Strahanista jatkoimme kohti Cradle Mountainia ja Devonportia. Niistä lisää seuraavassa tekstissä.

Tasmania osa 1: Launceston, Bicheno ja Wineglass Bay

Sydneystä lensimme Jetstarin siivin Tasmanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Launcestoniin (asukkaita noin 70 000). Jetstar on Qantasin halpalentoyhtiö, mutta ei sitä muuten lennon aikana huomannut kuin siitä, ettei edes vettä tarjoilla ilmaiseksi. Lento kesti hieman yli tunnin.

Saavuttuamme lentokentälle aikaa meni ensin vuokra-auton saamiseen, sillä hyvä osa lennon matkustajista tuntui sellaisen myös haluavan. Vuokra-auto onkin näppärin kulkuväline saarella. Tällä kertaa saimme manuaalivaihteisen Hyundai i20:n eli pikkuautolla mentiin jälleen. Vaihteet toivat oman mielenkiintonsa ajamiseen, sillä vaihdekeppi on samoin päin kuin omassakin autossa. Toisin sanoen laittaessasi ykkösen päälle, tuntuu kuin laittaisit vitosen. Automaattivaihteinen auto on helpompi ja sitä suosittelen, mutta manuaalillakin pärjää kyllä.

Yövyimme heti ensimmäisen yön Launcestonissa. Keskusta sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä lentokentältä. Keskustan laidalla sijaistsevan TRC-hotellin yhteydessä oli alkoholikauppa, huoltoasema, ravintola ja paikalliset veikkauspelit. Huone oli perussiisti kahden hengen huone omalla kylppärillä ravintolan yläpuolella.

Illalla kävimme hieman tutustumassa kaupunkiin sekä hakemassa aamiaiseväät sekä tutuistuimme hotellista löytyneisiin Tasmiania-oppaisiin. Tasmaniasta oli hieman vaikea löytää tietoa ennakkoon emmekä olleet juurikaan menojamme saarella suunnitelleet ennakkoon.

DSC_0043_6

DSC_0052_6

Heräsimme seuraavana aamuna hyvin aikaisin ja kävimme kävelemässä ympäri kaupunkia, ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Bichenoa. Launceston on persoonallisen näköinen kaupunki ja keskustassa on paljon rakennuksia 1800-luvulta. Autoista ja ihmisistä huomasi, ettemme olleet enää suurkaupungissa, mikä oli oikeastaan tosi mukavaa. Tiet ovat Tasmaniassa tosi hyväkuntoisia. Muut ajoivat aika vauhdikkaasti ja (vanhoissa) autoissa näkyi paljon kolhuja, mikä hieman hirvitti, kun alla suht uusi vuokra-auto, jota ei saisi kolhia.

DSC_0050_11

Ensimmäisen kokonaisen päivän tavoitteena oli päästä illaksi Hobartin hotelliin kahdeksaan mennessä. Välimatkat tuntuvat teoriassa lyhyiltä: Launceston-Hobart noin 300km, mutta kun sitä haluaisi pysähtyä ties minne ja huomasimme itä-rannikon olevan todella kaunista aluetta. Aika tuntui olevan liian lyhyt.

DSC_0100_7

Pysähdyimme Bichenossa eläinhoitolaan bongaamaan tasmaniantuholaisia sekä syömään. 90% luonnovaraisista yksilöistä on kuollut mm. vain tällä lajilla esiintyvään syöpään, joka tuhoaa sisäelimet. Syöpään on kehitetty rokotetta yli 20 vuotta ja tällä välin uusia yksilöitä pyritään kasvattamaan hoitoloissa ja vapauttamaan luontoon. Hassun näköinen otus ja siisti kaveri: pesi itseään kuin kissa syömisen jälkeen.

DSC_0080_7

DSC_0086_7

DSC_0101_7

Toinen päivän pääkohde oli Wineglass Bay Freycinet-kansallispuistossa. Alueella on runsaasti eri kävelyreittejä, mutta meillä oli niin vähän aikaa käytettävissä, että kävimme vain lyhyimmän, mutta näimme silti upeat näkymät. Olin hieman flunssassa, niin 40 minuutin kiirehtiminen kävellen ja puolijuoksua ylämäkeen (ja takaisin alas) ei ollut se mukavin osuus, mutta näkymä oli sen arvoinen. Kansallispuistoon päästäkseen piti maksaa autokohtainen pääsymaksu (muistaakseni noin 14e).

DSC_0114_7

Illaksi ajoimme Tasmanian suurinmpaan kaupunkiin (noin 100 000 asukasta) Hobartiin. Yksi kohokohdista oli kuusikaistaisen sillan ylittäminen. Onneksi illalla oli jo hiljaisempaa liikenteessä, sillä navigaattorimme ei ollut uusinta mallia eikä aina ihan kartalla.

DSC_0072_11

DSC_0139_5

Hobartista jatkoimme kohti länttä, josta seuraavassa postauksessa lisää.

 

Sydney

Istuttuamme yhteensä noin 13h kahdessa eri bussissa saavuimme Sydneyn päärautatieasemalle ystävänpäivän aamuna kuuden aikoihin. Tarkistettuamme asemalla toimivan ilmaisen wifin avulla hostellin sijainnin, kävimme jättämässä laukut sinne säilytykseen ja lähdimme etsimään aamiaista. Löytyikin kiva kahvila, joka käytti terveellisiä aineksia ja omaan munakkaaseensa olisi saanut valita itse täytteet.

DSC_0124_2

Ensimmäisenä päivänä kiersimme yli 30 asteen helteessä kaupunkia aloittaen perusnähtävyyksistä eli suuntasimme Circulal Quayhin, jossa oopperatalo ja kaupungin kuuluisin silta sijaitsevat. Sillan päälle muuten pääsee halutessaan kävelemään lisämaksusta, jos korkeat paikat eivät pelota ja hyvät näkymät houkuttelevat. Oopperatalon nurkilla kannatta kurkata aidan yli veteen. Satama-altaassa asusti leikkisä hylje. Kävimme myös kasvitieteellisessä puutarhassa ja sillan kupeessa sijaitsevalla The Rocks -alueella, jossa voi nähdä Sydneyn vanhimpia rakennuksia (alueelta löytyy myös muutama kivannäköinen pubi ja ruokapaikka).

DSC_0191_5

Toisena päivänä hyppäsimme HopOnHopOff-bussien kyytiin. Sydneyssä on kaksi reittiä: keskusta ja sen lähiympäristö ja Bondi Beach, josta kuva yllä. Pysähdyimme pisimpää, juuri kuuluisalle Bondi Beachilla jo senkin vuoksi, että alkoi olla lounasaika. Suurin osa kaupoista on rantaa kiertävän tien varrella, joten ruokapaikka oli helppo löytää. Yhtään tv:stä tuttua rantavahtia en onnistunut bongaamaan. Ymmärrän kyllä paikan suosion: helposti saavutettavissa oleva rentoutumispaikka kaupungin sykkeestä. Nyt rannalla oli aika rauhallista, mutta voin uskoa tungoksen sesonkiaikoina olevan aika suuri.

DSC_0247_1

Bongasimme netistä edullisen paketin, joka sisälsi pääsyliput viiteen nähtävyyteen: Sydney Sealife Aquarium, Madame Tussauds, Sydney Tower, Manly Sealife ja Sydney Wildlife Zoo. Ei meitä nuo kaikki niin kiinnostaneet, mutta hinta oli niin edullinen, ettei kannattanut mennä normaalihinnalla vain yhteen. Yllä oleva kuva on Sydey Eye Towerista, joka on kaupungin korkein ja Australian toiseksi korkein rakennus 305 metrin korkeudellaan. Näkymät sen mukaiset ylhäältä.

DSC_0272_1DSC_0297_1

Kolmantena päivänä suuntasimme ennakkoon varaamallemme reissulle Blue Mountainsille ja maailman vanhimmiksi mainostetuille Jenolan tippukiviluolille (Jenolan Caves). Kiersimme 1,5h ohjatun kierroksen luolien sisällä. Opas oli mukavan selkokielinen ja kertoi hauskoja yksityiskohtia kaivoksien synnystä, löytämisestä sekä erilaisista tippukivimuodostelmista. Blue Mountainsin luona on mahdollisuus ylittää kanjoni vaijerissa roikkuvalla kopilla (lisämaksu, vaijeri näkyy alemmassa kuvassa) tai kierrellä lyhyehköjä kävelyreittejä katselutasanteille. Me päätimme olla aktiivisia ja kävellä. Blue Mountaisille on vajaa 100km matkaa Sydneystä ja Jenolan kaivoksille täytyy koukata erikseen noin 100km mutka, joten yksi päivä tähän reissuun menikin aika lailla kokonaan.

DSC_0030_10DSC_0015_8

Viimeinen päivä otettiin rennosti Manlyssa ja Manly Beachilla, jonne pääsee Circulal Quaysta suoraan lautalla. Matka-aika suuntaansa noin puoli tuntia ja menopaluu lippu taisi olla noin kymmenen euroa. Paikka on saanut nimensä siitä, että sen alkuperäinen löytäjä piti saarella asuneita alkuasukkaita erityisen miehisen näköisinä. Rannalle on erittäin helppo suunnata suoraa katua laivaterminaalista. Kadun varrella on ruokapaikkoja ja kauppoja. Pidin tästä rannasta jotenkin heti enemmän kuin Bondista, vaikkakin aalto yllätti meidät kesken auringonoton aiempaa suuremmalla aallollaan. Aallot yltyivätkin lopulta sen verran, että ranta suljettiin uimiselta. Surffarit eivät toki tästä kiellosta välittäneet ja heitä oli paljon vedessä koko ajan. Rannalta pääsi kävelemään läheseille kalliolle katsomaan vähän parempia näkymiä. Manly on kuulema suosittu paikka auringon katseluun: nousu Manly Beachin puolella ja lasku laivaterminaalin puolella.

Tätä näimme Sydneyssä neljän päivänä aikana. Seuraavaksi vuorossa oli Tasmania, jonne lensimme seuraavana päivänä JetStarin siivin.

Gold Coast – Surfer’s Paradise

Reissusta on jo palattu muutama päivä sitten. Blogi jäi jälkeen, koska wifi oli muutamissa paikoissa liian hidas tai sitten sen käyttö oli mielestäni liian arvokasta, jotta olisin käyttänyt aikani kirjoitteluun uuden näkemisen sijaan. Tarkoitus on kuitenkin vielä kirjailla loppuloma hiljalleen tänne.

Brisbanen jälkeen oli vuorossa hieman pahamaineinenkin Gold Coast ja Surfer’s Paradise, jonne meidät kuljetti Greyhoundin bussi. Lippu suoraan lipputiskiltä ostettuna maksoi noin 15 euroa. Matka-aika on noin 1,5 tuntia. Ilmainen wifi tuntuu olevan nykyisin yksi yritysten markkinointivalteista ja osassa bussejakin sellainen pitäisi toimia – ainakin ajoittain. Nämä verkot eivät kovin montaa käyttäjää kerralla vielä tunnu kestävän.

Gold Coast ja varsinkin Surfer’s Paradise on tunnettu villistä yöelämästään, ilmeisesti myös lisääntyneestä rikollisuudesta, mutta myös upeasta rannasta, jolla nimensä mukaisesti paljon surffataan. Surffikouluja olisi ollut useampikin, mutta aallot nähtyäni totesin keskivertouimarina jättäväni tämän oppitunnin vielä tulevaisuuteen. Rannalla tuuli koko ajan aika voimakkaasti ja auringonoton jälkeen sitä yleensä näytti hiekkamöröltä.

DSC_0019_8

Surfer’s Paradise näyttää turistikohteelta lukuisten korkeiden pilvenpiirtäjien reunustaessa usean kilometrin mittaista rantaviivaa. Me yövyimme Gold Coast Backpackers -hostellissa, joka oli oikein mukava pikkuhostelli. Poikkeuksellisesti asukkaina oli hieman vanhempia matkaajia ja meno oli varsin rauhallista jo kokemiimme “perinteisiin” reppureissaajien majoituspaikkoihin verrattuna. Huoneessa oli jopa pieni parveke, josta meren sijaan tosin näkyi naapurihotellin uima-allas. Hostelli oli sopivasti pienen välimatkan päässä pahimmasta hulinasta, mutta rannalle oli vain muutama korttelinväli. Pahin tungos on Surfer’s Paradise -kyltin kohdilla, joten muutama askel sivummalle sopi meille loistavasti.

DSC_0093_3

Tämä paikka on helppo ottaa haltuun: muutaman kadun varrelle on sijoitettu kaikki kaupat, ravintolat ja menopaikat. Vinkkiä vilkkaasta yöelämästä antoivat päivällä kadunvarsilla huutelevat yökerhojen sisäänheittäjät. Viivyimme vain pari yötä, niin emme käyneet katsomassa juhlintaa sen tarkemmin. Ravintoloita löytyi kattavasti pikaruokapaikoista pannukakkuihin ja vegaaniravintolaan.

DSC_0003_9

Allä näkyvän kyltin kohdilla on ainakin kerran viikossa markkinat rantaa reunustavalla esplanadilla. Tarjolla oli kaikenlaista tuotetta krokotiilinhampaista leivonnaisiin ja jotain kummallisempiakin tavaroita. Kannattaa vierailla, jos sattuu markkinapäivänä paikalle. Kojut ilmestyivät illalla.

DSC_0040_9

Surfer’s Paradiselta jatkoimme bussilla kohti Sydneya. Olimme varanneet yöjunan makuuvaunulla, mutta ratatöiden vuoksi juna oli peruttu. Bussia piti kerran vaihtaa ja matka-aika oli yhteensä kuutisentoista tuntia. Kokemus se oli tuokin, vaikkakin ei ehkä se kaikkein mukavin.

Brisbane

Yöjuna saapui kymmenen tienoilla aamulla Brisbaneen. Kaukojunalippuun sisältyi yksi lähimatka saman päivän aikana. Asemalla olikin virkailija opastamassa oikeaan lähijunaan ja -asemalle. Saimme hotellihuoneen yhdeltä, joten kulutimme aikaa aulan ilmaisessa wifissä monen muun tapaan. Huone haltuun (koppi kerrossängyllä, jaettu kylppäri toisen huoneen kanssa) ja kaupungille.

Brisbane on Australian kolmanneksi suurin kaupunki, jota halkoo joki. Olemme lomallamme tottuneet rantakohteisiin, mutta täältä biitsiä ei löydy. Rakennettu laguuni toki muiden kaupunkien tapaan. Kävelimme joen rantaa aika pitkälle ja tulimme vesibussilla (Citycat, kaupungin julkinen palvelu) takaisin lähelle hotellia. Kaupungissa näytti olevan paljon juoksijoita!

DSC_0192_3

DSC_0176_4Brisbanesta tuntuvat puuttuvan “täytyy tehdä/nähdä -jutut”. Kyseessä on ihan mukavanoloinen kaupunki, joka turistin silmin vaikuttaa “vain suurelta kaupungilta”. Kiertely ympäriinsä oli sinänsä mukavaa aurinkoisessa säässä. Kosteus on vähentynyt todella paljon esimerkiksi Cairnsiin verrattuna ja tuuli sai helteen (+29) tuntumaan siedettävältä.

Reissun herkuksi näyttää muodostuneen jugurttijäätelö. Olemme syöneet sitä useammassa kaupungissa. Aluksi syötiin muutenkin vähän huonommin (mm. Mäkkäriä), mutta sittemmin kunnostauduttiin ja ollaan syöty ja tehty enemmän tavallista ruokaa. Hostelleissa näkee vieraiden syövän hyvin monenlaisesti. Tänään sain maistaa ilmeisesti intialaisen matkaajan kanacurrya. Oli se vähän maukkaampaa kuin meidän jauhelihaporkkanakastike. Yksi hotelliaamupala jäi itsellä välistä, koska tarjolla oli vain muroja, kahvia ja paahtoleipää. Omat kaurahiutaleet kulkevat mukana.

IMG_20160210_153610

IMG_20160209_185636

Brisbanesta jatkoimme Gold Coastille Surfer’s Paradiseen. Siitä lisää ensi kerralla.

 

Eungella ja yöjuna Mackay-Brisbane

Viimeinen ajomatkamme vuokra-autolla oli Airlie Beachilta Eungellan luonnonpuistoon, joka on paras paikka koko maassa nähdä vesinokkaeläimiä luonnonvaraisena. Ajomatkaa tuli noin 130km. Laitoimme navigaattoriin valinnaksi “helppo tie”, mutta välillä mentiin kyllä niin pientä tietä, että toivoin vain, ettei kukaan tule vastaan. Loppumatkasta oli 4,5km mutkaista tietä ylösnousua vuoren päälle. Hyvin jaksoi pikkukirppu. Paluumatka Eungellasta majapaikkaan Mackayssa oli hyvää tietä noin 80km. Matkalla osuimme myös poliisiratsiaan ja puhalsimme nollat.

Vesinokkaeläinten bongailu on helpointa Broken River -nimisessä paikassa, joka on noin 11km Eungellan kylän jälkeen. Paikalla on rakennetut katsomisalueet joen rannassa. Parhaat ajat bongailuun ovat 7-9 ja 15-19. Olimme vähä ajoissa, joten söimme paikan ainoassa ravintolassa Platypus Lodgessa maukkaat kengu- ja krokoburgerit. Kolmen jälkeen olimme heti tähyilemässä ja hyvin kävi: kaksi vesinokkaeläintä ja kaksi kilpikonnaa. Söpöjä sukeltajia!

IMG_20160207_185832

Seuraava päivä ennen yöjunaan hyppäämistä oli varattu Mackayhin tutustumiseen. Satoi vettä emmekä keksineet mitään tekemistä. Pidimme sadetta paikallisessa ostoskeskuksessa auton luovuttamisen jälkeen. Nuukina kävelimme 4,5km keskustasta juna-asemalle, jonka lähellä ei ollut yhtään mitään. Asemarakennuskin oli kiinni. Paikallisten mielestä olimme ilmeisen hassuja näkyjä kävelemässä!

Yöjuna oli puoli tuntia myöhässä ilmeisesti rankkasateiden vuoksi. Meillä oli varattuna makuupaikat, jotka olivatkin mukava yllätys mukavuudessaan. Penkit olivat vähän kuin lentokoneen bisnesluokassa muuttuen pedeiksi (henkilökunta teki ne pyydettäessä). Hintaan sisältyy mahdollisuus käydä junan suihkussa. Talo tarjosi lainapyyhkeen ja erilaisia hygieniatuotteita. Klo 22-6 oli hiljaista ja pimeää aikaa nukkua. Paikalta löytyi lentokoneiden viihdejärjestelmiä vastaava ruutu ja kuulokkeet. Aamulla saimme valita aamupalan kahdesta vaihtoehdosta. Varsin miellyttävä matka.

PhotoGrid_1454979349946DSC_0162_5DSC_0164_3

Kolmen viikon aikana olen oppinut kävelemään aiemmin inhoamillani varvassandaaleilla paikallisten tapaan. Toista paljon näkyvää muoti-ilmiötä en vielä ymmärrä: korkeavyötäröisiä, mutta lyhyydessään pakarat paljastavia farkkushortseja.

Airlie beach ja Whitsundays

Ajelimme Townsvillestä vajaat 200km etelään kolmeksi yöksi Airlie Beachille, josta on hyvät yhteydet Whitsundays-saarille. Airlie Beach on pienehkö, mutta eloisa paikka merenrannalla (paljon reppureissaajia). Suurin osa palveluista on yhden pääkadun varrella (paljon baareja ja matkatoimistoja).

DSC_0228_2

Yövyimme Nomads-nimisellä majoitusalueella, jossa oli mökkejä (kahdelle tai useammalle) sekä asuntoautoja. Kahden hengen huone oli tilava ja oma kylpyhuone sekä vaatehuone plussaa. Keittiöstä löytyi vedenkeitin ja jääkaappi. Äänieristys oli olematon, onneksi vain yhtenä yönä naapurissa oli bileet.

DSC_0230_1

Odotetuin hetki koitti perjantaiaamuna klo 7.00: lähtö päiväksi Australian parhaaksi äänestetylle ja maailmankin rannoista Top 10:iin listatulle Whitehaven beachille. Matka rannalle kesti noin kaksi tuntia. Kävimme ensin Hill Inletillä kävelemässä näköalatasanteelle sekä oleskelimme rannalla. Sen jälkeen menimme pikaveneellä takaisin päärannalle, jossa aikaa oli noin kolme tuntia. Ihmiselle vaarallisia meduusoita on myös täällä, joten uimiseen suositellaan suojapukua. Vähän se laskee intoa vedessä lillumiseen, mutta testasimme kuitenkin. Ennen mantereelle paluuta kävimme vielä sivurannalla snorklaamassa. Päivälle luvattiin rankkaa sadetta (jopa 300mm), mutta pilvet onneksi kiersivät saaren ja saimme nauttia auringosta. Paikka on upea ja hiekka ihan erilaista kuin tavallisilla rannoilla (heijastaa auringonvaloa eikö ole kuumaa). Kiinalainen uusi vuosi on ihan lähellä ja täällä on paljon kiinalaisia turisteja. Meidän ryhmässämme (16 hlö) olimme ainoat muunmaalaiset. Alla muutama kuva.

 IMG-20160206-WA0002

DSC_0065DSC_0022

Vielä ei ole ollut koti-ikävä kahden viikon reissaamisen jälkeen. Suomalaista vessapaperia kaipaan kyllä, paikallinen on melkoista haperoa. Tuoreet hedelmät ovat täällä superhyviä, varsinkin mango. Oluena se ei toiminut, en tosin pidä oluesta muutenkaan. Autolla ajaminen oli lopulta ihan mukavaa, kunhan siihen tottui ja liikenne säilyi kohtuullisena. Autolla kulkeminen helpotti paljon matkatavaroiden kuljettamista. Etelään tullessa lämpö säilyy, mutta trooppinen kosteus onneksi hieman vähenee. Olo on aika nihkeä koko ajan aurinkorasvan läträämisen vuoksi. Olen aina sanonut olevani huono ruskettumaan, mutta näkyyhän tuo väri tarttuvan pikkuhiljaa:

DSC_0149                       “näkyyks kello?” 😀

 

 

 

 

Vuokra-auto, Townsville ja Magnetic Island

Neljän yön jälkeen haimme vuokra-automme, pikkuisen automaattisen Kia Rion ja pienen paniikin vallassa lähdimme neljän ruuhkassa ensimmäistä kertaa vasemmanpuoleiseen liikenteeseen kohti Townsvilleä (370km). Muiden mukana selvisimme ulos kaupungista ja valtatien (Bruce Highway) ajaminen olikin jo helpompaa. Ensimmäisessä risteyksessä tapahtui perusmoka: vilkun näyttämisen sijaan heilutimme tuulilasinpyyhkijöitä. Nämä vivut ovat toisinpäin kuin kotona. Väistämissääntöjä tutkimme netistä. Täällä on pimeässä valaistut keski- ja reunaviivat moottoritiellä sekä paljon ohjeistavia kylttejä (anna tietä, pidä tauko, pysy vasemmalla ym.), mikä auttaa liikenteessä. Automaattivaihteet helpottavat tottumista.

DSC_0134_1

Saavuimme myöhään maanantaina Orchid Guest Houseen Townsvillen keskustan laitamille. Oikein kotoisa pikkumajatalo ja mikä parasta, hiljainen! Hostelleissa bileet voivat välillä olla aika äänekkäitä. Saimme jättää automme majatalon takapihalle ilmaiseksi kahdeksi seuraavaksi yöksi, jotka vietimme Magnetic Islandilla. Majatalosta oli pieni kävelymatka satamaan, josta Sealink operoi saarelle. Matka kestää 20min ja menopaluulippu maksoi noin 20e. Itse Townsville on aika verkkaisen oloinen paikka, vaikkakin katukuva on persoonallinen.

DSC_0140_4

Kävimme ennen saarelle siirtymistä aquariumissa, joka on sataman lähellä (18e). Akvaarioissa on aitoa koralliriuttaa ja niiden kaloja ja muita eläimiä. Aquariumissa meitä kiinnosti erityisesti vierailu kilpikonnasairaalassa. Siellä parannetaan sairaita konnia ja palautetaan ne luontoon. Upein yksilö oli yli 60-vuotias ja yli 120kg painava Treeni-neiti.

Magnetic Islandilla yövyimme Bungalow Bay Koala Villagessa, joka on Horseshoe Bayssa (50e/yö/2hh). Satamasta on matkaa noin 7km ja saarella kulkee yksi bussilinja. Päivälippu maksaa noin 5e. Majoitus oli kahden hengen bungalovissa, josta puhelin ei nyt anna lisätä kuvaa. Saarella on viisi lahtea, joissa on peruspalvelut. Pääpaikka on Nelly Bay, jossa satama on. Saari on tunnettu runsaasta eläimistöstä (esim. wallabit, koalat, yli 160 lintua). Kävimme ohjatulla kiertoajelulla (28e, 4h), jolla veteraani kierrätti meitä ympäriinsä ja kertoi juttuja. Näimme villin koalan ja wallabeja. Illalla alueella liikkui villieläimiä, kuten alla kuvassa oleva otus (ilmeisesti opossumi). Täälläkin meduusat estävät meressä uimisen. Muutamassa lahdessa on verkoilla rajattuja uima-alueita. Emme ole niihin uskaltaneet mennä.

DSC_0222_1

Keskiviikkona oli aika palata mantereelle ja jatkaa matkaa kohti Airlie Beachia ja yhtä maailman parhaista rannoista: Whitehavenia. Australialainen WiFi on epävarma ja hidas (kuten aiemmin minulle joku jo kertoi), joten päivityksissä voi olla viivettä. Jotain kuvia löytyy Instagrammista helliumi-nimikkeellä.

Trooppinen Cairns

Keskiviikkoiltana lähdimme Qantaksen kyydillä Hong Kongista kohti Brisbanea. Meno oli melko pomppuista, mutta ruokatarjoilu loistava. Tällä lennolla ei nukuttanutkaan jostain syystä. Kuudelta olimme Brisbanessa ja kolmen tunnin vaihdolla lensimme Cairnsiin. Rajatarkastuksissa ei ollut mitään ongelmia eikä laukkuja tutkittu. Hong Kongissa boardingin jälkeen ennen koneeseen pääsyä tutkittiin kaikki käsimatkatavarat ja muut kuin litran pussissa olleet nesteet poistettiin. Hei hei juuri lennolle ostamani vesipullo.

Noin Oulun kokoinen Cairns sijaitsee pohjoisosassa itärannikkoa ja ilma on trooppinen. Päivälämpötila vaihtelee +30-35 (tuntuma +35-42, kosteus välillä lähellä 90%). Ulkonaolo oli aluksi tukalaa, mutta on tähän vähitellen tottunut. Vaatteet ovat kosteat koko ajan. Vieressä on meri, jossa ei voi uida krokotiilien ja jellyfishin vuoksi kesäkuukausina. Rannalla on laguuni sitä varten.

DSC_0200_3Hostellimme on edullinen (2hh jaetulla wc:llä ja suihkulla 24e/yö), mutta sen toki myös huomaa. Viisi minuuttia huoneessa olon jälkeen melkoisen iso torakka käveli lattialla. Se on onneksi ollut ainoa. Sijainti on loistava paikallisella esplanadilla. Eka ilta otettiin rennosti.

Perjantaina lähdimme suurelle valliriutalle snorklaamaan. Lähtö oli 7.25.Turvalomakkeiden täyttämistä, aamupalaa ja auringonottoa vajaa pari tuntia ennen kohteeseen pääsyä. En ollut aiemmin snorklannut ja se vähän jännitti. Hengittäminen snorkkelin kautta oli aluksi haastavaa, mutta siihen oppi pian. Kahdessa paikassa snorklattiin yhteensä noin 4,5h. Välillä oli grillilounas. Kuvia veden alta minulla ei ole. Näkymä oli upea, joskin ihmisen tekemä tuho sai surulliseksi. Kilpparia emme nähneet, sitä odotin eniten. Nemoja näkyi 🙂

DSC_0228_1

(en saa puhelimella kuvaa oikein päin)

Lauantaina olimme varanneet opastetun kierroksen CapeTribulationiin ja Daintreen sademetsäalueelle. Lähtö jälleen aikaisin aamuseiskalta. Pysähdyimme matkalla villieläinpuistossa, jossa oli mm. krokoja, kenguruita ja koaloita. Kengurut söivät kädestä ja niitä sai rapsuttaa, joten kovin villejä ne eivät olleet.

DSC_0267

Pääkohde oli Daintree ja kierros sademetsässä bongaten kasveja ja eläimiä. Kierrosta ennen söimme lounaan Cape Tribulationissa, jossa on upea ranta. Sademetsässä näimme useamman hämähäkin ja myrkyllisen käärmeen. Melko varuillaan sitä siellä kulki ja varoi kaikkia risahduksia. Oppaamme oli huippu ja kertoi paljon alueen historiasta. Vaaratonta pörriäistä säpsähtäessäni hän totesi “it’s just a bug” ja “you gonna die anyway” 😀 Sademetsä oli äänekäs, mutta upea paikka. Valtavan isoja puita ja niin monta erilaista. Tämä sademetsäalue on maailman vanhinta. Päivään sisältyi myös krokotiilien bongausta joella, mutta saalis oli heikko, koska krokotiilit eivät kesäkuumalla ole juurikaan aktiivisia.

DSC_0301

Tänään olimme Kurandassa, joka on Daintreetä (2h) paljon lähempänä (20min) Cairnsiä. Kurandan kylään pääsee gondolilla Skyrail-radalla tai jos korkeat paikat pelottavat, yli 100 vuotta vanhalla junalla. Menimme toiseen suuntaan toisella. Tämä kohde on selvästi suunniteltu turisteille ja kylä vilisi turistikrääsää myyviä kauppoja. Matkat sinänsä olivat kokemus maisemineen, mutta jos haluat sademetsäkokemuksen, valitse Daintree.

DSC_0013

Loppukevennyksenä kuva paikallisesta liikennemerkistä. Kasuaari-nimiset linnut ovat kuulema kovin huolettomia jälkikasvunsa kanssa ja lintuja jää paljon autojen alle. Lintu on muuten melko äkäinen tapaus (naaras urosta isompi) etkä halua sitä luonnossa tavata. Merkissä kehoitetaan pitämään silmät auki ajaessa.

DSC_0288

Huomenna on aika sanoa trooppiselle Cairnsille hyvästi, vuokrata auto ja lähteä kohti Townsvilleä ja Magnetic Islandia.